Ylivoimaisesti tutuin sovellus minulle ja monelle muullekin suomalaiselle (lähteestä riippuen suomalaisia käyttäjiä 1,7- 2,4 miljoonaa!) on Facebook. Vaikka Facebook onkin kaikille varmasti jollakin tasolla tuttu, laitan tähän vähän perustietoa palvelusta.
Facebook on Mark Zuckerbergin ja kavereiden aloittama käyttäjilleen maksuton yhteisöpalvelu, jonka toiminta rahoitetaan mainoksilla. Palvelun käyttäjäksi rekisteröitymällä kuka tahansa (ikäraja 13 vuotta) voi perustaa kuvallisen profiilin, jonka kautta voi pitää yhteyttä kavereihinsa, jakaa kuvia, videoita yms, perustaa suljettuja tai julkisia ryhmiä ja liittyä yhteisöihin, seurata tapahtumien tiedotusta, pelata jne. Mainostajat ostavat Facebookilta käyttäjien tykkäämisten ja muiden klikkausten avulla kohdennettua mainontaa.
Facebook on perustettu vuonna 2004 ja se oli alunperin tarkoitettu vain Harvardin yliopiston opiskelijoiden käyttöön. Palvelu osoittautui pian niin toimivaksi ja suosituksi, että sen käyttö päätettiin laajentaa muihinkin jenkki yliopistoihin ja hyvin pian kaikille internetin käyttäjille avoimeksi. Siitä alkaen Facebook on levinnyt ympäri maailmaa huimaa vauhtia. Miljoonan käyttäjän raja rikkoutui jo aloitusvuoden lopulla ja nyt vuonna 2016 puhutaan jo yli miljardista rekisteröityneestä käyttäjästä.
Ei siis ihme, että Facebook on tavoittanut minutkin. Väittäisin jopa, että jo varsin aikaisessa vaiheessa, nimittäin liityin palveluun jo vuonna 2008, ystävän painostuksesta, kuinkas muuten. Alku oli kyllä hyvin varovainen, ensimmäisen vuoden ainoat tapahtumat profiilissani taisivat olla juuri tuon "painostavan" ystävän tökkäykset. Kun viimein uskaltauduin lataamaan sivulleni profiilikuvan ja hyväksymään muutaman kaveripyynnön, kaveripyyntöjä alkoi yllättäen sadella lisää. Tästä innostuneena pikku hiljaa aktivoiduin ja nykyään Facessa tulee pyörähdettyä lähes päivittäin. Kokonaisia päiviä en tunnusta siellä kuitenkaan roikkuvani vieläkään!
Tämän tehtävän myötä olen miettinyt paljon, miksi Facebookia oikein seuraan ja minkä tarpeen täyttämiseen sitä käytän. Ihmiset joiden kanssa siellä "juttelen", siis joiden päivityksiä kommentoin ja jotka kommentoivat omiani sekä ne joiden kanssa laittelen yksityisviestejä, ovat pitkälti samoja joiden kanssa soittelen ja tekstailen puhelimella ja joita tapaan myös livenä. Facebook onkin minulle siis tavallaan vain vaihtoehto puhelimelle. Toki joitakin poikkeuksia on, niitä joita en välimatkan tai jonkin muun syyn takia tapaa "oikeassa elämässä".
Tämän tehtävän myötä olen miettinyt myös paljon sitä, miten muuten voisin Facebookia käyttää. Kirjastoihmisenä minua kiinnostaa luonnollisesti Facebookin käyttö tiedonlähteenä ja tiedon välittämisen kanavana.Tiedän, että monilla yrityksillä ja organisaatioilla, myös kirjastoilla, Facebook on yksi tiedotuskanava muiden joukossa. Kuinka hyvin tapahtumien jne tiedotus Facebookin kautta tavoittaa mahdolliset asiakkaat, olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Moni varmasti käyttää Facebookia myös tiedonhakuun tai ainakin saa tietoa hakemattaankin viettämällä aikaa palvelun piirissä klikkailemalla kavereidensa suosittelemia linkkejä.
Kaiken kaikkiaan, minulle Facebook on vain yksi väline muiden joukossa, joilla pidän yhteyttä ystäviini ja tuttaviini. Ainakaan en tiedosta, että silloin tällöin uutisvirrassa vilahtavat tiedotteet tai jatkuvasti sivulla vilahtavat mainokset, vaikuttaisivat osto- tai muuhun käyttäytymiseeni tai ajatteluuni. Vaikuttavatko ne tiedostamattani, onkin jo toinen juttu.
Toinen sosiaalisen median kanava, josta jonkin verran seuraan maailmanmenoa on mikroblogipalvelu Twitter. Facebookin tavoin Twitteriä voi kuka tahansa ilmaiseksi käyttää omien näkemystensä levittämiseen kirjallisten kommenttien, kuvien, videoiden tms julkaisemisen avulla. Jokainen voi valita ovatko heidän twiittinsä (max 140 merkin mittaiset viestit) kaikille näkyviä eli julkisia vai vain seuraajiksi hyväksytyille tarkoitettuja yksityisiä. Myös Twitterin ikäraja on Facebookin tavoin 13 vuotta. Kiinnostavien aiheiden ympärillä käytävään keskusteluun voi Twitterissä osallistua käyttämällä aihetunnistetta eli hashtagia (#). Monia varmasti kiinnostaa myös seurata julkisuuden henkilöiden julkaisemia twiittejä. Omaltakin seurattavien listalta heitä toki löytyy, esimerkiksi tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio ja entinen jääkiekkoilija Tapparaikoni Ville Nieminen.
Oma kokemukseni Twitterissä käydystä keskustelusta on, että useimmat kommentit ovat asiallisia. Tämä saattaa tietysti johtua siita millaisia keskusteluja seuraan. Ylen ajankohtais- ja urheiluohjelmien ympärillä käytävä keskustelu saattaa olla, ainakin näin tätimäisen ennakkoluuloisesti ajateltuna, hedelmättömämpi maaperä harkitsemattomien mielipiteiden julkaisemiselle kuin vaikkapa Big Brotherin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti