Tehtävä 2 c: Työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt

Kirjastoalan opiskelijana mielenkiintoni kohdistuu luonnollisesti kirjastojen sosiaalisen median käytön pelisääntöihin. Kovin moni yleinen kirjasto ei kuitenkaan ole vieläkään laittanut sääntöjään vapaasti verkkoon saataville. Onneksi Espoolainen Entressen kirjasto kuitenkin on. Entresselle säännöt ovatkin varmasti tarpeen sillä he ovat kirjastoksi poikkeuksellisen monessa somessa mukana:

• Facebook
• 3 blogia
• Youtube
• Vimeo
• Slideshare
• Flickr
• Twitter
• Wordpress
• Second Life
• Bambuser
• Diigo
• Entressen kirjaston daily
• Kirjaston kalenterit
• Netvibes 

Kovin yksityiskohtaiset nämä ohjeet eivät kuitenkaan ole. Pääviesti säännöissä mielestäni on, että jotta kirjasto voi uskottavasti opettaa ja auttaa ihmisiä, kirjaston tulee osata itse toimia nykyajassa, eli siis myös somessa. Tärkeää on, että kirjasto on siellä missä yhteisön jäsenet ovat ja tekee asioita yhdessä heidän kanssaan. Kirjaston tulee myös sosiaalisessa mediassa toimia avoimesti ja julkisesti, keskustella yhteisön kanssa, oppia yhteisöltä ja auttaa apua tarvitsevia. Entressen kirjaston sääntöjen mukaan sosiaalista mediaa käytetään oman innostuksen mukaan vapaaehtoisesti, muun työn ohessa ja esimiesten luvalla. Työntekijän on tärkeää erottaa henkilökohtainen rooli työroolista ja työroolissa ei saa esiintyä salanimillä. Muuten voimassa on normaali netiketti, pitää olla kohtelias eikä provosoida tai haukkua ja pitää kuunnella muita. Anteeksikin on hyvä osata tarvittaessa pyytää.

Normaalin netiketin noudattamisen lisäksi Entressen somen pelisäännöissä erikseen kehotetaan välttämään vakavien ja liian pitkien blogitekstien kirjoittamista. Huumoria siis saa olla, mutta asiallisesti kuitenkin. Somettajan pyydetään myös aina ennen julkaisua harkitsemaan tarkoin, mitä hänellä on lupa kertoa julkisesti, missä ja mistä hän saa keskustella ja kuinka kirjastoa koskeviin kysymyksiin tulee reagoida.

Mielenkiintoista, kuinka löyhät ohjeet Entressen kirjastolla on, mikäli tuossa on kaikki olemassa olevat ohjeet. Tekijänoikeuksista, yksityisyydensuojasta ja muusta sellaisesta ohjeet eivät kerro mitään. Toisaalta noita asiota mietitään muutenkin kirjastoissa päivittäin, joten ehkäpä niiden noudattaminen on itsestään selvää sosiaalisessa mediassakin. Nämä verkosta löytämäni säännöt ovat vuodelta 2011 ja  kirjastossa silloin työskennelleen informaatikon Lea Salon tekemät, joten luulenpa että niitä on sittemmin myös päivitetty.

Pelisääntöjen luominen olisi mielestäni hyvä tehdä yhdessä sosiaalista mediaa käyttävän henkilöstön kanssa. Esimies luonnollisesti hyväksyisi säännöt ja ottaisi vastuuta ongelmatilanteissa. Mikäli kirjastolla on oma viestinnän asiantuntija, hänen ammattitaitoaan olisi hyvä käyttää sääntöjen luomisessa. Mielestäni aktiivinenkaan ykstityiskäyttö ei välttämättä anna riittäviä valmiuksia somen työkäyttöön. Pelisääännöt olisi myös hyvä tuoda kaikkien työyhteisön jäsenten tietoisuuteen, vaikka kaikki eivät päivityksiä tekisikään.

Pelisäännöissä tulisi olla ainakin selkeät ohjeet ainakin seuraavista asioista:

• kuka ja kuinka paljon työaikaa saa kuluttaa somen käyttämiseen
• missä ollaan mukana
• millaisista asioista julkaistaan 
• mitkä tiedot julkisia, mitkä salassapidettäviä
• millaista kirjoitustyyliä käytetään
• miten erotetaan mielipiteet faktoista
• kuvien tyyli
• nimimerkillä vai omalla nimellä
• miten reagoida mikäli törmää vahingollisiin tietoihin -> kuka laatii oikaisut, jos tarpeen
• miten reagoidaan mokiin
• vastuuasiat
• kuinka huolehditaan tietoturvasta 
• millaiset seuraukset näiden sääntöjen rikkomisesta voi olla
• kuka huolehtii sääntöjen päivittämisestä

Entressen säännöt http://www.slideshare.net/leasalo/entressen-kirjaston-pelisnnt-somessa

Tehtävä 2 b: Digitaalinen identiteetti

Googlettamalla oman nimeni en löytänyt mitään yllättävää. Itsestäni löysin ainoastaa oman Facebookprofiilini ja Youtube- sekä Twittertilini sekä melko paljon lehtiartikkeleita, urheiluliittojen tiedotteita ja nuoruuskuvia, jotka liittyvät entisiin harrastuksiini koripalloon ja yleisurheiluun. En koe, että mikään löytämistäni osumista olisi vahingollista minun imagolleni, ei siis yhtään haittaa vaikka jutut ja kuvat hakukoneilla löytyvät. Enkä tiedä voisiko lehtijuttuja ja -kuvia vaatiakaan netistä poistettaviksi.

Mikäli kokisin että väärää tai inhottavaa tietoa löytyisi, voisin  pyytää asiattomien hakutulosten poistamista Googlelta yksinkertaisesti verkkolomakkeella. Google sitten tekisi päätöksensä, että olisiko kyseessä hyväksyttävä pyyntö vai olisiko hakutulokset säilytettävä esimerkiksi yleisen edun nimissä. Mikäli Google ei pyyntööni suostuisi ja olisin erimieltä Googlen kanssa asiasta, voisin seuraavaksi  kääntyä tietosuojaviranomaisen puoleen. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka jokin juttu poistuu hakutuloslistalta, se ei kuitenkaan poistu netistä kokonaan. Mikäli juttu pitää saada kokonaan pois, sitä varten tulee ottaa yhteyttä asiatonta sisältöä sisältävän sivuston verkkovastaavaan. Eikä kukaan pysty takaamaan, että se sittenkään olisi kokonaan hävinnyt, vaan sama juttu voi ilmestyä nettiin uudestaan pitkänkin ajan kuluttua.

Ainut yllätys oli, että kokonimi kaimoja minulle löytyi niinkin monta, esimerkiksi Facebookista 12 kappaletta. Moni löytämistäni kaimoista on samaa ikäluokkaa ja osa asuukin samalla seudulla kanssani, yksi jopa samalla pikku paikkakunnalla, joten sekoittumisen vaara on olemassa. Tästä syystä pidän hyvänä asiana sitä, että Facebookprofiilikuvani ja muutamat antamani julkiset tietoni ovat sellaisia että minut niistä helposti tunnistaa. Haluankin olla Facebookin kautta kaukaisten sukulaisten ja kadonneiden nuoruuden ystävien tavoitettavissa. Muutamat kaimat ovat ottaneet haltuunsa muitakin somen muotoja kuten Instagramin ja Pinterestin.

Voin vaikuttaa siihen mitä minusta netistä löytyy yksinkertaisesti miettimällä mitä sinne lataan. Tietenkin tietoja menee myös muuta kautta, kuten minun kohdallani nuo harrastuksiini liittyvät jutut ovat menneet lehtien, urheiluseurojen ja -liittojen kautta. Pystyn toki vaikuttamaan myös siihen millaisia lehtijuttuja minusta kirjoitetaan kontrolloimalla miten käyttäydyn silloin kun toimittajia on paikalla. Juttujen lukumäärään ei ole niinkään helppo vaikuttaa kuin sisältöön.

Vaikka en itsekään ole aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, oletan että julkisuuden henkilöt sitä ovat. Helposti julkkis joka ei jatkuvasti someta saa vanhanaikaisen ja yleisöstään piittaamattoman jäärän maineen. Mielestäni tämä koskee kuitenkin vain viihdealan julkkiksia. Poliitikkojen ja yritysjohtajien jatkuva esiintyminen somessa puolestaan antaa heistä  yleisöä kosiskelevan ja mielistelevän kuvan. Ammatillinen uskottavuus on helppo menettää liiallisilla tai harkitsemattomilla postauksilla. 

Vääränä henkilönä esiintyminen voi joskus vaikuttaa vain harmittomalta pilalta, mutta on rikollista toimintaa ja voi johtaa isoihin ongelmiin. En kyllä usko, että kukaan haluaisi esiintyä tällaisena tavallisena pulliaisena, mutta siitä huolimatta on hyvä silloin tällöin tarkistaa mitä itsestä hakukoneilla on löydettävissä, jotta voisi nopeasti reagoida vääriin tietoihin ja vääristeltyihin kuviin. Kyllä juttujen oikaiseminen mielestäni kannattaa, vaikka kaikkia se ei tietenkään tavoita. Oikaisu kannatta kuitenkin tehdä harkiten eikä tunnekuohun vallassa, ettei tule tehneeksi ylilyöntejä ja itse syyllistyneeksi väärän tiedon levittämiseen.

Tehtävä 2 a: Tietosuojakysymykset

Aktiivisia keskustelualueita tietosuojakysymyksiin liittyen en juurikaan netistä löytänyt. Jokin vanha ja hauska, mutta ei kovinkaan asiallinen keskustelu löytyi Vauva.fi -foorumilta. Mitään kommentoitavaa en siihen kuitenkaan keksinyt, joten jääköön se linkittämättä tähän blokiin. Ajankohtaisiin tietosuojauutisiin liittyviä keskusteluja  käydään ainakin Taloussanomien verkkojulkaisu Digitodayn kommenttikentässä. Aiheena tuolla näytti olevan hyvin usein Facebook, johtuen ilmeisesti sen käytön yleisyydestä. Jokaiseen Facebook keskusteluun näytti osallistuvan henkilö tai henkilöitä, jotka ihmettelevät, että käyttääkö joku oikeasti kyseistä palvelua. He itse kun eivät tuollaiseen moukkamaisuuteen sorru. Alla linkki pariin Digitodayn juttuun ja siitä irronneeseen keskusteluun. Itse tyydyin osallistumaan opintojakson Facebookryhmässä käytäviin ihan mielenkiintoisiin ja asiallisiin keskusteluihin.

http://www.digitoday.fi/data/2016/06/03/facebookin-tekoaly-lukee-kohta-kaiken-mita-kirjoitat/20166019/66

http://www.digitoday.fi/tietoturva/2016/06/17/nyt-tarkkana-facebook-kaappaa-tekstiviestisi-itselleen/20166562/66

Mitä sosiaalisen median työyhteisökäyttäjän sitten tulisi ottaa toiminnassaan huomioon? Ensinnäkin työyhteisön tulee tarkasti miettiä, mitä sosiaalisen median palveluja heidän on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön, kenellä on työaikaa niitä päivittää, mitä niiden käytöllä tavoitellaan ja miten niiden käytön hyötyjä voidaan arvioida tai mitata. Ehkä on hyvä myös jo aloitusvaiheessa miettiä miten tilien poistaminen onnistuu, mikäli ne jossain vaiheessa on syytä lopettaa.

Toiseksi on syytä luoda yhteiset pelisäännöt, ellei niitä jo ole, jotta jokainen työyhteisön jäsen tietää kenelle päivitysvastuu ja -oikeus kuuluu. Pelisääntöjen sisältöä pohdin enemmän tehtävässä 2 c, johon etsin myös esimerkin jonkin työyhteisön pelisäännöistä.

Lisäksi työyhteisökäyttäjän tulee muistaa, että hän käyttää kyseisiä somekanavia nimenomaan työyhteisön nimissä eikä omissaan. Julkaisujen sisältö vaatii siis vielä tarkempaa harkintaa kuin yksityishenkilönä tehtynä. Mitään nettiin kerran laitettuahan sieltä ei varmuudella enää pois saa, kuten me kaikki niin hyvin tiedämme. 

On myös hyvä muistaa että mikäli jotain sosiaalisen median kanavaa käytetään yhteisön sisäisen tiedotuksen välineenä, täytyy jonkun huolehtia siitä että kaikki sen jäsenet todella käyttävät valittua kanavaa, eikä kukaan jää tiedosta paitsioon. 

Minun on vaikea keksiä, mitä hyötyä työntekijöiden henkilökohtaisten tietojen jakamisesta sosiaalisessa mediassa voisi olla. Ainoa esimerkki jonka tähän keksin on, että ehkä esimerkiksi kirjastomaailmassa tieto jonkun työntekijän jostain erityisosaamisesta voisi levitä sosiaalisen median kautta ja sitä kautta poikia hyvää yhteistyötä ja tuon erityisosaamisen saamista käyttöön muissakin kirjastoissa. Mahdollisia vahinkoja, joita henkilökohtaisten tietojen huolimaton levittely voisi aiheuttaa, on huomattavasti helpompi keksiä. Identiteettivarkaudet ovat tietysti karuimpia mahdollisia vahinkoja. Eikä varmaan tee hyvää työnantajan imagolle ja vetovoimalla työntekijöiden keskuudessa mikäli se levittelee työntekijöiden tai asiakkaiden henkilökohtaisia asioita somessa. Työyhteisökäyttäjän on hyvä tiedostaa, että eri henkilöillä on erilainen käsitys siitä mitkä ovat henkilökohtaisia asioita ja esimerkiksi siitä millainen kuva on loukkaava ja millainen ei. Yksityisyydensuoja- asiat on hyvä muistaa työpaikoillakin.

Mitä etuja avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä voisi olla?

Minä kannatan periaatteessa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä niin yhteiskunnassa kuin työyhteisössäkin. Minusta läpinäkyvyys tarkoittaa muun muassa sitä, että valmisteilla olevia asioita perustellaan ja niistä voidaan keskustella ja asioihin on mahdollista vaikuttaa. Uskon vahvasti joukkoälyn voimaan, monet virheet voi varmasti välttää, kun asioita miettii useampi henkilö monesta näkökulmasta käsin. Olen myös samaa mieltä heidän kanssaan, jotka väittävät, että on parempi kertoa asioista itse aktiivisesti kuin odottaa, että huhut ensin lähtevät liikkeelle ja sitten yrittää oikaista niitä. Tuntuu, että ei nyky-yhteiskunnassa ole mahdollista enää suhmuroida salassa, vaan ennemmin tai myöhemmin kaikki "hyvä veli kaupat" paljastuvat.

Tehtävä 1 c: Tee yhteenveto blogiisi siitä miten sosiaalista mediaa voi hyödyntää omalla alallasi

Kirjastoala ja sosiaalinen media ne yhteen soppii, vai soppiiko?

Kirjastolain määritelmän mukaan yleisten kirjastojen tehtävä on "edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä." (Lähde: Kirjastolaki 2§)

Mielestäni sosiaalisella medialla on niin merkittävä rooli nyky-yhteiskunnassa ja nykyväestön elämässä, että sometaitojen voi jo sanoa kuuluvan kansalaisvalmiuksiin. Tiedon hankkiminen, tuottaminen ja välittäminen sosiaalisen median kautta myös tukee mainiosti elinikäisen oppimisen tavoitetta. Jo nuo ovat riittäviä perusteluja sille, että kirjastot eivät voi olla enää välinpitämättömiä sosiaalisen median suhteen. Lisäksi lakikin siis suorastaan määrää yleisiä kirjastoja edistämään vuorovaikutteisten verkkopalvelujen sivistyksellistä sisältöä. Eli sisältöä pitää tuottaa, eikä minkä tahansa sisällön tuottaminen kirjastolle riitä, vaan sen tulee olla vieläpä sivistyksellistä. Hyviä esimerkkejä  tästä ovat mielestäni Makupalat.fi linkkikirjasto, johon kirjastot ovat yhdessä valinneet laadukasta sisältöä tarjoavia linkkejä ja järjestäneet ne aiheenmukaiseen järjestykseen. Myös hakuominaisuudet ovat tässä linkkikirjastossa kohdallaan. Ehkä tässä kohdassa voi mainostaa myös Kysy kirjastonhoitajalta -palvelua, joka löytyy niin Facebookista, Twitteristä kuin  kirjastojen kotisivuiltakin. Kyseessä on kirjastojen yhteinen verkkotietopalvelu ja sieltä saa mihin tahansa asialliseen kysymykseen vastauksen parissa päivässä. Ja vielä luotettavan ja perustellun vastauksen, toisin kuin monilta netin keskustelupalstoilta.

Monissa yleisissä kirjastoissa mietitään tällä hetkellä kuumeisesti, kuinka paljon, millä tavoin ja missä sosiaalisen median palveluissa kirjastojen tulisi näkyä. Enää ei riitä, että kirjastot tarjoavat kaikille vapaan pääsyn sosiaalisen median äärelle kirjastojen tietokoneiden ja avoimen Wifin kautta ja että monet kirjastot järjestävät sosiaalisen median käytönopastuksia, jotka ovat muuten edelleen erittäin suosittuja etenkin varttuneemman väestön piirissä. Välineiden ja käytönopastuksen lisäksi kirjastojen tulee näkyä sosiaalisessa mediassa. Monet kirjastot käyttävät ulkoisessa tiedottamisessa ainakin Facebookia ja Twitteriä, jotkut näkyvät lisäksi esimerkiksi Instagramissa ja Flickrissä. Mikäli kirjasto tämän kaltaisiin palveluihin lähtee mukaan, on sen huolehdittava siitä että niitä päivitetään aktiivisesti. Pelkkä profiilin perustaminen ei riitä. Tässä monilla kirjastoilla olisikin parantamisen varaa.

Myös Youtubesta löytyy melko paljon kirjastojen tuottamaa materiaalia niin kirjaston käyttäjille kuin kirjastoammattilaisillekin. Tästä pääsemmekin toiseen tapaan, jolla kirjastot hyödyntävät sosiaalista mediaa ja johon sitä voisi käyttää enemmänkin, nimittäin ammattilaisten väliseen tiedonjakamiseen. Kirjastojen välillä ja kirjaston työntekijöiden välilllä, sekä maan- että maailmanlaajuisesti, on totuttu jakamaan kokemuksia ja löytämään yhdessä parhaita mahdollisia toimintatapoja. Toisin kuin kaupallisilla markkinoilla toimivat yritykset, kirjastot eivät kilpaile keskenään ja tämä on johtanut avoimeen kokemusten ja näkemysten vaihtoon. Kirjastoalalla toisen keksimän toimintatavan kopiomista ja muokkaamista omaan käyttöön ei kutsuta ideoiden varastamiseksi vaan parastamiseksi ja se on siis täysin sallittua. Wikit ovat hyviä ja kirjastoissa käytettyjä alustoja vaihtaa kokemuksia ja suunnitella juttuja yhdessä maantieteellisistä etäisyyksistä riippumatta.

Monilla kirjastoilla, kirjastonhoitajilla ja muuten vain kirjastoasian omakseen ottaneilla on myös mainioita blogeja. Kirjastoblogeista löytyy aktiivisesti päivitetty lista Kirjasto.fi -sivustolta. Ainakin Kirjava kirjasto, Lukuneuvoja ja Tuntematon hyllyttäjä blogit ovat aktiivisesti päivitettyjä ja mielestäni hyvin kirjoitettuja ja tutustumisen arvoisia, ainakin kaikille kaltaisilleni kirja- ja kirjastointoilijoille.

Tehtävä 1 b: Perehdy yhteen sinulle aiemmin vieraaseen sosiaalisen median sovellukseen, palveluun tai toimintaympäristöön

Tällä viikolla iltapäivälehtien lööpeissä on herkuteltu nuoren naisen kuvaamalla Snapchat-videolla, jonka nainen kuvasi juuri ennen kuolemaansa Orlandon järkyttävässä joukkoampumisessa. Vaikka naisella ei ollutkaan tarkoitus kuvata ampumista, vaan ampuminen alkaa kesken videon kuvaamisen, ajattelin tuon lööpin innoittamana tutustua tuohon etenkin nuorten suosimaan ja minulle ennestään tuiki tuntemattomaan mobiililaitteille tarkoitettuun kuvaviestipalveluun, Snapchatiin.

Snapchat on Sometoimisto Kuulu Oyn mukaan vuonna 2011 Evan Spiegelin ja Robert Murphyn perustama palvelu, jossa (suora lainaus verkkosivuilta) "voi jakaa arjen mukavia hetkiä "snapeina" eli kuvina, viesteinä sekä lyhyinä videoina." Tai kuten tekstin alussa mainitsemassani tapauksessa, arjen järkyttäviä hetkiä.

Erikoista muihin chatpalveluihin verrattuna Snapchatissa on, että sen kautta lähetettyä materiaalia voi vastaanottaja katsoa vain maksimissaan 10 sekuntia, jonka jälkeen viesti tuhoutuu ellei siitä ota näytönkaappauskuvaa. Imagoltaan Snapchat on rento paikka, jossa kuvia julkaistaan paljon ja enempiä harkitsematta ja jossa kuvilla myös hassutellaan. Kuviin lisäillään hassuja emojeita, piirroksia, värejä ja tekstejä. Näiden nopeasti katoavien kuvien lisäksi Snapchatin käyttäjä voi myös tallentaa snapeistään kokoelman Snapchat Storiesiin, jossa ne ovat seuraajien nähtävissä 24 tunnin ajan. Tämä mahdollisuus on lisännyt myös jonkin verran yritysten kiinnostusta palvelua kohtaan. Jotkin kansainväliset etenkin nuorille suunnatut brändit ovat ottaneet jo nyt myös Snaphatin haltuunsa, mutta ilmeisesti monikaan suomalainen yritys ei ole vielä tätä esimerkkiä seurannut. Esimerkiksi todella lyhytikäisten (voimassa 10 sekuntia viestin avaamisesta) tarjoustenkuponkien lähettämistä Snapchatin kautta on harrastettu.

Tunnuksen tekeminen Snapchatiin oli helppoa. Sähköpostiosoitteen, syntymäajan  ja riittävän turvallisen salasanan syöttämisen jälkeen palvelu halusi vielä puhelinnumeron, johon se lähetti varmistuskoodin jolla palveluun lopulta pääsi sisään, luettuaan huolellisesti käyttöehdot ja tietoturvaselostuksen, niin kuin kaikki tietysti tekevät aina uuteen palveluun tilin perustaessaan. Snapchatin eduksi on sanottava, että edellä mainitut dokumentit olivat suomenkielisiä ja yllättävän selkeitä.

Snapchatin käyttö sitten vasta yksinkertaista onkin. Liikkuvia osia eli painettavia nappuloita ei ollut liikaa. Kuvista sai muokattua tosi kivoja suhteellisen nopeasti ja helposti tällainen aloittelijakin. Ainoastaan ärsytti, kun jokaisen kuvan ottamisen jälkeen palvelu kysyi, saako jakaa sijaintitiedot. Olisin halunnut lukita vastauksen, ei saa, mutta en onnistunut.

Kuinka sitten Snapchat sopisi kirjaston käyttöön? Rentous ja hassuttelu eivät perinteisesti ole olleet kovin hyvin kirjastoa kuvaavia termejä. Mutta koska nuoret käyttävät tutkitusti Snapchatia ja kirjastossa tuskaillaan, kuinka nuoret voisi tavoittaa, haluaisin nähdä, että joku kirjasto uskaltaisi heittäytyä hassuttelemaan Snapchatiin. Edes kokeilumielessä. Kuvia tai videoita, joita on jo otettu Instagramia tai Facebookia varten, voisi helposti ja nopeasti hieman "värittää" Snapchatissa ja laittaa jakoon ja sitä kautta muistuttaa nuoria, että sellainenkin hieno paikka kuin kirjasto on olemassa.

Tehtävä 1a: Kirjoita blogiisi kahdesta sinulle tutuimmasta sosiaalisen median sovelluksesta tai ympäristöstä

Ylivoimaisesti tutuin sovellus minulle ja monelle muullekin suomalaiselle (lähteestä riippuen suomalaisia käyttäjiä 1,7- 2,4 miljoonaa!) on Facebook. Vaikka Facebook onkin kaikille varmasti jollakin tasolla tuttu, laitan tähän vähän perustietoa palvelusta.

Facebook on Mark Zuckerbergin ja kavereiden aloittama käyttäjilleen maksuton yhteisöpalvelu, jonka toiminta rahoitetaan mainoksilla. Palvelun käyttäjäksi rekisteröitymällä kuka tahansa (ikäraja 13 vuotta) voi perustaa kuvallisen profiilin, jonka kautta voi pitää yhteyttä kavereihinsa, jakaa kuvia, videoita yms, perustaa suljettuja tai julkisia ryhmiä ja liittyä yhteisöihin, seurata tapahtumien tiedotusta, pelata jne. Mainostajat ostavat Facebookilta käyttäjien tykkäämisten ja muiden klikkausten avulla kohdennettua mainontaa.

Facebook on perustettu vuonna 2004 ja se oli alunperin tarkoitettu vain Harvardin yliopiston opiskelijoiden käyttöön. Palvelu osoittautui pian niin toimivaksi ja suosituksi, että sen käyttö päätettiin laajentaa muihinkin jenkki yliopistoihin ja hyvin pian kaikille internetin käyttäjille avoimeksi. Siitä alkaen Facebook on levinnyt ympäri maailmaa huimaa vauhtia. Miljoonan käyttäjän raja rikkoutui jo aloitusvuoden lopulla ja nyt vuonna 2016 puhutaan jo yli miljardista rekisteröityneestä käyttäjästä.

Ei siis ihme, että Facebook on tavoittanut minutkin. Väittäisin jopa, että jo varsin aikaisessa vaiheessa, nimittäin liityin palveluun jo vuonna 2008, ystävän painostuksesta, kuinkas muuten. Alku oli kyllä hyvin varovainen, ensimmäisen vuoden ainoat tapahtumat profiilissani taisivat olla juuri tuon "painostavan" ystävän tökkäykset. Kun viimein uskaltauduin lataamaan sivulleni profiilikuvan ja hyväksymään muutaman kaveripyynnön, kaveripyyntöjä alkoi yllättäen sadella lisää. Tästä innostuneena pikku hiljaa aktivoiduin ja nykyään Facessa tulee pyörähdettyä lähes päivittäin. Kokonaisia päiviä en tunnusta siellä kuitenkaan roikkuvani vieläkään!

Tämän tehtävän myötä olen miettinyt paljon, miksi Facebookia oikein seuraan ja minkä tarpeen täyttämiseen sitä käytän. Ihmiset joiden kanssa siellä "juttelen", siis joiden päivityksiä kommentoin ja jotka kommentoivat omiani sekä ne joiden kanssa laittelen yksityisviestejä, ovat pitkälti samoja joiden kanssa soittelen ja tekstailen puhelimella ja joita tapaan myös livenä. Facebook onkin minulle siis tavallaan vain vaihtoehto puhelimelle. Toki joitakin poikkeuksia on, niitä joita en välimatkan tai jonkin muun syyn takia tapaa "oikeassa elämässä".

Tämän tehtävän myötä olen miettinyt myös paljon sitä, miten muuten voisin Facebookia käyttää. Kirjastoihmisenä minua kiinnostaa luonnollisesti Facebookin käyttö tiedonlähteenä ja tiedon välittämisen kanavana.Tiedän, että monilla yrityksillä ja organisaatioilla, myös kirjastoilla, Facebook on yksi tiedotuskanava muiden joukossa. Kuinka hyvin tapahtumien jne tiedotus Facebookin kautta tavoittaa mahdolliset asiakkaat, olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Moni varmasti käyttää Facebookia myös tiedonhakuun tai ainakin saa tietoa hakemattaankin viettämällä aikaa palvelun piirissä klikkailemalla kavereidensa suosittelemia linkkejä.

Kaiken kaikkiaan, minulle Facebook on vain yksi väline muiden joukossa, joilla pidän yhteyttä ystäviini ja tuttaviini. Ainakaan en tiedosta, että silloin tällöin uutisvirrassa vilahtavat tiedotteet tai jatkuvasti sivulla vilahtavat mainokset, vaikuttaisivat osto- tai muuhun käyttäytymiseeni tai ajatteluuni. Vaikuttavatko ne tiedostamattani, onkin jo toinen juttu.

Toinen sosiaalisen median kanava, josta jonkin verran seuraan maailmanmenoa on mikroblogipalvelu Twitter. Facebookin tavoin Twitteriä voi  kuka tahansa ilmaiseksi käyttää omien näkemystensä levittämiseen kirjallisten kommenttien, kuvien, videoiden tms julkaisemisen avulla. Jokainen voi valita ovatko heidän twiittinsä (max 140 merkin mittaiset viestit) kaikille näkyviä eli julkisia vai vain seuraajiksi hyväksytyille tarkoitettuja yksityisiä. Myös Twitterin ikäraja on Facebookin tavoin 13 vuotta. Kiinnostavien aiheiden ympärillä käytävään keskusteluun voi Twitterissä osallistua käyttämällä aihetunnistetta eli hashtagia (#). Monia varmasti kiinnostaa myös seurata julkisuuden henkilöiden julkaisemia twiittejä. Omaltakin seurattavien listalta heitä toki löytyy, esimerkiksi tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio ja entinen jääkiekkoilija Tapparaikoni Ville Nieminen.

Oma kokemukseni Twitterissä käydystä keskustelusta on, että useimmat kommentit ovat asiallisia.  Tämä saattaa tietysti johtua siita millaisia keskusteluja seuraan. Ylen ajankohtais- ja urheiluohjelmien ympärillä käytävä keskustelu saattaa olla, ainakin näin tätimäisen ennakkoluuloisesti ajateltuna, hedelmättömämpi maaperä harkitsemattomien mielipiteiden julkaisemiselle kuin vaikkapa Big Brotherin.

Kerta se on ensimmäinenkin

Tai jos olen ihan rehellinen, ei tämä ihan ensimmäinen kerta ole kun kirjoitan blogitekstiä, mutta melkoinen noviisi olen kuitenkin. Aiemmissa opinnoissa olemme tehneet ryhmätyönä Kirjailijoiden Oulu -Bloggersivuston ja myös Wordpressin käyttöä olen jonkin verran opintojen aikana harjoitellut.

Mitenkään aktiivinen somen käyttäjä en ole myöskään vapaa-ajallani. Facebookia käyn joskus katselemassa ja joskus siellä jopa jotain julkaisen ja kommentoinkin. Twittertilin olen myös avannut, mutta ensimmäinenkin twiittaus on vielä tekemättä, harvoin käyn sitä edes selailemassa. Joitakin blogeja seuraan melko tiiviisti ja joitakin satunnaisesti. Koskaan en ole mitään blogia kuitenkaan rohjennut kommentoida. Youtubevideoita olen pari julkaissut opiskeluprojektien tiimoilta ja paljon sieltä olen musiikkia kuunnellut ja tv-ohjelmien pätkiä katsellut.

Joitakin muitakin somen palveluja olen kuullut nimellä mainittavan, mutta lähemmin en ole niihin mihinkään tullut tutustuneeksi. Olen erittäin arka kokeilemaan ja kirjautumaan uusiin palveluihin. Ennakkokäsitykseni useimmista palveluista on, että ne on ihan hömppää ja turhaa ajanhukkaa. Enkä ollenkaan käsitä, miksi niitä pitää olla niin valtava määrä ja miksi koko ajan pitää tulla uusia samankaltaisia. Odotankin tältä kurssilta ennenkaikkea sitä, että minulle selviää, missä oikeasti kannattaa olla mukana missäkin tilanteessan ja missä ei. Myönnän myös, että pelkään saavani somen kautta vain viruksia ja haittaohjelmia koneelleni.